Polven lämmittimen kudonta sentään etenee, kaikessa rauhassa, mutta kuitenkin. Katsottiin eilen loppuun yksi kiehtova ja ihan hyvä elokuva, Argo. Meinasin sitten myöhemmin eilen illalla repiä ärseeni, kun tajusin, että olin unohtanut hoitaa yhden tärkeän jutun! Sitä stressatessa sitten mukavasti kuluikin eilinen loppuilta ja tämä työpäivä. Sitten kävin selvittämässä ja hoitamassa asian, ja täytyy sanoa että olo on hyvin huojentunut, phuh! Onneksi pieni myöhästymiseni ei sitten haitannutkaan yhtään siinä asiassa.
Joskus alkuvuodesta aloin kiinnittää huomiota erääseen pakon omaiseen liikkeeseen, mitä olin alkanut tehdä luultavasti jo edellisen vuoden loppupuolella. Se on mulla sellaista niskan nykimistä, tavallaan. Tic. Alkoi häiritä, ja kerta kaikkiaan niska ja hartiat kipeytyivät siitä myös, välillä tuntui kuin tulessa olisi. Selvittelin eri keinoja päästä sellaisesta kiusallisesta pakkoliikkeestä eroon, ja lopulta keksin yhden kotikutoisen. Se on ollut aika tehokas. Nyt on sitten lopulta käynyt jopa niin, että tuota konstia ei ole enää tarvinnut, muutamaan viikkoon, kun alussa vain unohdin sen, ja annoin olla. Olisiko nyt todella niin, että olisin päässyt pakkoliikkeestäni eroon? Jihuu! Täytyy kyllä pysyä tarkkana. Mieskin onneksi havannoi sitä aina tarvittaessa. Puhuin jo alusta asti miehelleni tuosta varsin avoimesti, vaikka kyllä tuollainen järjetön sätkiminen hävettää. Ja tietty terapeutilleni kerroin siitä samaten. Tottakai oli houkutus ns. ratkaista ongelma niin, että jos yritän pitää sen muka salaisuutena ja muka piilossa, se katoaisi. Mutta niinhän ei asiat yleensä toimi. Päivän valoon vaan, ja rennosti siitä pakkomielteestä puhumaan, sitä tarkkailemaan, ja homman vääntäminen välillä tsoukiksikin auttaa vähän rentoutumaan. Hypnoosikin voisi ehkä auttaa. Edes kerran elämässäni haluan mennä hypnotisoitavaksi! :P Pim, olet ankka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti