Piristäytymisiä

Olipas väsähtänyt työviikko. Sain kuitenkin enimmäkseen nukuttua hyvin. Nyt on ollut vähän paskat fiilikset, ahdistusta pukkaa. Viime aikoina on tainnut olla sama juttu kuin aikoinaankin, eli että jos en ole väsynyt, olen ahdistunut.

Tänään pitäisi suoriutua kavereiden luona kyläilystä, sinne on tulossa luultavasti iso porukka ja lapsiakin joukossa. Vierailu meidän kotona onneksi peruuntui, kun päädyttiin siihen, ettei meille mahdu noin isoa porukkaa. Onneksi mieheni on samaa mieltä siitä, että yritetään pitää vierailu lyhyenä.

Sain aikaiseksi leikata tukkaani. Otsatukka oli kasvanut liian pitkäksi, ja samalla vähän muotoilin tukkaani muualtakin, eli leikkasin vähän kerroksittain. Sain eilen aikaiseksi pitkästä aikaa lakattua kynteni. Väri on oranssi, ja tuntuu toimivan taas väriterapiana kun on värikkäät kynnet. Mieheni voitti arpajaisista T-paidan, joka osoittautui olevan (miesten)kokoa S. Melkein piloillani kiskaisin sen päälleni, ja perkele, sopihan se, vaikka onkin vähän tiukka. Hämmästyin miten hoikalta nykyään näytän. Lähes kaikki mun paidat on jätti-isoja, kun mulla on edelleen taipumus ostaa sellaisia, vaikka tuollaiset pienemmät hoikistaisivat. Täytyy pitää mielessä. Kyllä nää pikkaisen piristää kaikenlaiset ulkonäkö-jutut, kun muuten ei tässä oo kauheen suuret kuvitelmat ittestä...

Asiat tuppaavat järjestymään

Tänään oli helpompi työpäivä mitä vähään aikaan on ollut. Väsymys oli maltillisella tasolla, ja samoin paha olokin. Muutenkin asiat tuppaavat järjestymään.

Jaksamista

Viimeiltoina en ole meinannut saada nukahdettua, ja toisinaan on pitänyt nousta hakemaan lisää lääkettä. Päivät ovat menneet väsyksissä, ja sitten toisinaan ahdistuneisuus ajaa puuhakkaaksi ainakin joksikin aikaa. Tänään on myös palellut, heräämisestä saakka. Aamulla pohdin ankarasti, pystynkö menemään töihin, kun väsyttää, masentaa ja ahdistaa niin. Päätin mennä edes kokeilemaan. Ja siinähän se taas sujui. En ollut tehokkaimmillani, mutta kyllä se työpäivästä sentään kävi. Oli äsken ponnistus mennä suihkuun, väsyttää ja paleltaa. No, lämmittelin kuuman suihkun alla. Ja hiukset tuntuvat ihanilta kun ovat puhtaat.

Olen viimepäivinä lueskellut parin naisen nettipäiväkirjoja, joista ainakin toisella on aivan hirveää masennusta, ahdistusta ja kuoleman kaipuuta. Ja muitakin vaikeuksia. Välillä mulle tulee paha olo lukiessa, kun niin hemmetin tuttuja tunteita nousee pintaan, muistoja, ihan kaikki aistit muistaa, mutta usein havahdun siihen, miten ihanaa on, ettei mulla ole nyt tuollaista sentään. Tajuttomasti tunnen myötätuntoa ja samalla voimattomuutta täältä kaukaa sivustaseuraajana. Välillä mietin onko tuollaisten päiväkirjojen lukeminen huonoksi vaiko hyväksi nykyiselle voinnilleni. Täytyy kuullostella.

Miettimättä paras

Eipä ainakaan väsymys niin pidä otteeseen, kun meinaa tämä ahdistus välillä puskea läpi. Onneksi ahdistusta lievittää edes hetkellisesti se, kun tekee jotakin ja onnistuu kääntämään ajatukset tunteesta pois. Työpäivä sujui ihan hyvin, vaikka olinkin tavallistakin hajamielisempi. Huomisen ajatteleminen ahdistaa, ja eilisen ajatteleminen, noin pääpiirteissään, eli niin tulevan kuin menneenkin ajatteleminen. Kun voisi vain olla ajattelematta kokonaan. Olen aina kadehtinut eläimiä ihan tajuttomasti. Olisin enemmän kuin valmis lobotomiaan, näin on ollut aina. No hei, vointini on silti yhä suhteellisen hyvä, vaikka vähän onkin huonontunut tässä.

Ihan riittävää...

(Klo 10:10)
Onko Jumala kaikkivoipa? Pystyykö Jumala luomaan niin painavan kiven, ettei hän itse pysty nostamaan sitä? Jos ei pysty luomaan sellaista, onko hän enää sitten mikään kaikkivoipa?

Hauska ajatusleikki, jonka mieheni juuri kertoi minulle.

(Klo !8:10)
Taas kerran melkein raivostuttaa, miten nopeasti tämäkin viikonloppu meni. Tämäkin oli melko puuhakas päivä, muttei onneksi ihan eilisen veroinen.

Tämän vuoden puolella olen pystynyt nousemaan rappusia normaalisti, jos rappuset ovat tarpeeksi matalia. Polven kunto on siis kohentunut, ja se on kyllä upea juttu.

Toivottavasti selviydyn henkisesti alkavasta arjesta. No, tunti, päivä kerrallaan se menee. Olkoon se elämän mielekkyys sitten vaikka hirtehinen vitsi, jos ei muuta. Sekin on välillä riittänyt.

Parempaakin välillä

(Klo 9:30)
Huomenta! Eilisiltana oli paha olla, ja tänään heti herättyä jo. Tuntuu myös hiukan fyysisenä pahoinvointina. Ulkona paistaa aurinko ja linnut laulaa, se tuntuu taas voimistavan tätä pahaa oloa. Psykoterapeuttini on nyt pari viikkoa lomalla, palaa sitten töihin pariksi viikoksi, ja lähtee sitten taas lomalle. Mietin tuossa, yritin muistella, että mitä kaikkea me on puhuttu yhdessä tästä kevätmasennuksestani. Jonkin aikaa löi ihan tyhjää, niin että melkein pelästyin. Mutta tosiaan. Tunnista ja huomaa ajoissa. Puhu ajoissa. Pidä huolta syömisestä ja nukkumisesta. Hae tarvittaessa sairauslomaa. Mitäs kaikkea muuta? Yritän muistella. Viime päivinä kun olen kirjoitellut tänne päiväkirjaan negatiivisista asioistani, se on kyllä helpottanut oloani ainakin pikkasen. Eli yritän varmaankin jatkaa tätä nyt sitten, kun terapeuttikin on lomalla. Yhden tärkeän ohjeen annan nyt itselleni: älä jätä asioita viime tinkaan, älä päästä ongelmia ja haasteita kasaantumaan ja kertymään - se voi katkaista kamelin selän.

(Klo 17:05)
Tämä päivä on ainakin tähän asti sujunut ihan ihmeenkin hyvin. Kerroin miehellenikin jo aamusella siitä että kevät-masennus yrittää tulla päälle. Tänään on siivottu, pesty ja järjestelty aika hulluina, koska ens viikonloppuna tänne tulee ehkä ystäviä kylään. Välillä touhuaminen on käynyt voimille, mutta muuten siitä tulee kyllä hyvä olo, kun tekee jotakin hyödyllistä, näkee tulokset ja on jopa tyytyväinen niihin. Tulevina päivinä ois tarkoitus jatkaa samaa rataa, aina kun vaan ehtii ja jaksaa.

Viime yön nukuin onneksi hyvin, paremmin kuin aikoihin. Muutenhan tuo on vähän vaihdellut. Sain eilen ja tänään jopa hiukan askarreltua, pitkästä aikaa! Olen ajatellut, että sekin auttaisi masennus-ahdistukseen, ja sitähän miehenikin sanoi. Tämä saattaa jopa sujua tästä, jos näin menee.

Jotain mieltä

Mä olen edelleen sitä mieltä, että jos mun ei tarttis käydä töissä, suoriutuisin muista elämän asioista paremmin, ja että kuuluisin holhouksen alle. Kevään alkaminen on tänäkin vuonna jännittänyt aika paljon, vaikka useimmiten arjen tuoksinassa en tule sitä sen kummemmin ajatelleeksi. Mä olen yks iso feikki, itsellenikin. Onnistun toistamiseen alittamaan jopa itseni. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että olen kehityskelpoinen, edes johonkin pisteeseen asti. Ja sitä mieltä olen edelleen, että on olemassa paljon epäkelvompiakin ihmisiä kuin minä, olen varsin harmiton yksilö useisiin pahimmanlaatuisiin verrattuna.