Viimeiltoina en ole meinannut saada nukahdettua, ja toisinaan on pitänyt nousta hakemaan lisää lääkettä. Päivät ovat menneet väsyksissä, ja sitten toisinaan ahdistuneisuus ajaa puuhakkaaksi ainakin joksikin aikaa. Tänään on myös palellut, heräämisestä saakka. Aamulla pohdin ankarasti, pystynkö menemään töihin, kun väsyttää, masentaa ja ahdistaa niin. Päätin mennä edes kokeilemaan. Ja siinähän se taas sujui. En ollut tehokkaimmillani, mutta kyllä se työpäivästä sentään kävi. Oli äsken ponnistus mennä suihkuun, väsyttää ja paleltaa. No, lämmittelin kuuman suihkun alla. Ja hiukset tuntuvat ihanilta kun ovat puhtaat.
Olen viimepäivinä lueskellut parin naisen nettipäiväkirjoja, joista ainakin toisella on aivan hirveää masennusta, ahdistusta ja kuoleman kaipuuta. Ja muitakin vaikeuksia. Välillä mulle tulee paha olo lukiessa, kun niin hemmetin tuttuja tunteita nousee pintaan, muistoja, ihan kaikki aistit muistaa, mutta usein havahdun siihen, miten ihanaa on, ettei mulla ole nyt tuollaista sentään. Tajuttomasti tunnen myötätuntoa ja samalla voimattomuutta täältä kaukaa sivustaseuraajana. Välillä mietin onko tuollaisten päiväkirjojen lukeminen huonoksi vaiko hyväksi nykyiselle voinnilleni. Täytyy kuullostella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti