Pölyt pois

Tänään, tovin kuluttua heräämisestäni, sanoin yksin ääneen: "Uusi päivä, ja mä teen tästä hyvän." Katsotaan, saanko pidettyä sanani. Yritän.

Kun ahdistus ja/tai masennus saa vähäksikin aikaa vallan, sitä on sen jälkeen vaikeampaa pitää loitolla. Se on kuin home, ruoste. Mielen home. Täytyy tehdä entistä enemmän työtä pitääkseen sen loitolla, kun se kerran on päässyt Pandoran lippaastaan valloilleen.

Viime kevät oli mulle erityisen vaikea. Keväät yleensäkin on, mulle. Syksy, kaamos ja talvi ei tunnu juuri missään. Viime keväänä olin usein raivoissani ja itkuinen. Pian kerrassaan väsynyt ja kyllästynyt olemaan masentunut ja ahdistunut. Minulle kehittyi tapoja yrittää selviytyä sen kanssa. Aloin mieltää käsillä olevan hetken, ajan, tehtävineen, kuin pöytänä edessäni. Koin tärkeäksi keskittyä vain siihen pöytään edessäni. Sillä ei tarvinnut olla väliä, mitä pöydän ympärillä oli. Pyyhin välinpitämättömästi ja ilman kummempaa ajatusta tai tunnetta pöydän tyhjäksi, puhtaaksi, edessäni. Lakaisin roskat pois, pölyn, tuhkan. Joskus pöydälle on laskeutunut tuhkaa. Siitä jää tahroja, mutta sen saa pestyä puhtaaksi. Ihan ilman ajatusta siitä, kuinka pian laskeutuu uusi pöly, tuhka, roskat. Lakaisu, uusi, tyhjä, puhdas. Pelkkä pöytä edessäni, pelkkä tämä hetki, ilman mennyttä tai tulevaa. Auttoi selviytymään. Joskus mielsin myös kulkevani laatoitetulla polulla. Se laattaa, jolla seisoin, pyyhitään puhtaaksi. Luudan huiskaisu, tunteet ja ajatukset sai mennä sen myötä. Oli vain se hetki, se tehtävä, mistä piti suoriutua.

Eilen sain päivän mittaan upotettua itseni rauhoittumaan: kuuntelin musiikkia, luin uutisista ja päiväkirjoista muiden ihmisten elämästä, kieltämättä aika paljon muiden ihmisten kärsimyksistä. Muistutin taas itseäni, miten paljon huonommalla tolalla asiani voisivat olla. Ne todella voisivat. Se auttoi. Sen päivän yli, ainakin. Joskus se riittää, joskus se on itseasiassa lahja, parasta mitä toivoa saattaa.

Kun mieheni tuli töistä kotiin, aloin senkin myötä herätä eloon, aloin kokea onnellisuutta, aloin aktivoitua.

Teen parhaani, että tästä tulee mahdollisimman hyvä päivä. Pyyhkäisen pölyn pois. En edes mieti miten iso se pilvi yläpuolellani on, josta sitä masennusta ja ahdistusta sataa.