Tiskit ladattu koneeseen, koneellinen pyykkiä pesty. Vielä pitäisi soittaa yksi puhelu, jonka olen luvannut soittaa. Ai hitsi kun ei huvittaisi. En pidä puhelimessa puhumisesta. Mutta jos saan sen tehtyä tänään, yritän antaa kiitosta itselleni. Minullakin on tämä melko yleinen helmasynti, että herkemmin soimaan itseäni ihan kaikesta mikä on vielä tekemättä, sen sijaan, että yrittäisin antaa itselleni edes vähän kiitosta asioista, jotka olen saanut suoritetuksi. Lopputuloksena on usein lamaantuminen, ja pakeneminen johonkin mukavan passiiviseen möllöttämiseen. TV:tä en katso, en ole katsellut vuosiin. Ei vaan ole tuntunut mun jutultani. Alan psyykata itseäni puhelua varten, samalla kun käynnistän yhtä toista projektia, joka minun on ollut tarkoitus tänään saada aikaiseksi. Just - do - it. Olkoon mottoni.
(Jatkoa. Pari tuntia myöhemmin.)
Puhelinsoitto soitettu, keittiönpöytä pyyhitty... Ei hullumpaa. Olen katsonut ansaitsevani nyt laiskottelu-tuokion. Puuhatessani kuuntelin kirpparilta ostamaamme CD:tä, K's Choice: Cocoon Crash. Ihan kivaa mutta aika softia. Ei sellaista ärhäkkää pomppumetallia, mitä olen aikaisemmin kuullut bändiltä. Tästä levystä ei ole tulossa suurta hittiä meillä. Mutta oli hyvin halpa. Tämä taas sytytti, jälleen kerran, nyt kun Klaus Flaming laittoi radiossa soimaan: The Beatles / Strawberry Fields Forever. On se vaan timantti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti