Päästä päästä!

Siisus että mä kaipaan sinne lomalle. Mä oon aika loppu. Samalla vähän pelkään, että jos kaikki ei sitten muutukaan taikaiskusta ihanaksi, petyn ja masennun. Huoh. Jos vaan järjellä osaan ajatella, niin parempi mun silloin on kuin nyt töissä käydessä. Eli järki käteen vaan, ja iisisti. Sama pää mulla lomallakin on, ikävä kyllä, mutta loma se silti on. Päästään ei pääse lomalle, mutta onneksi töistä aina joskus. Kiitollisuuden aihe.

Työpäivä meni ihan jees, vaikka taas nukuinkin pikkasen pommiin. Huomenna on sentään viimeinen työpäivä ennen pikkulomaani.

Niin-mikään-ei-taas-nappaa.

Käy, voi.

Päivä ei alkanut hyvin. Nukuin vähän pommiin. Herätessä oli pää niin kipeä, ettei huvittanut heti nousta sängystä, vaan torkahdin vielä toviksi. No, myöhästyin töistä onneksi vain 15 minuuttia. Pääkipu kuitenkin masensi ja ärsytti. Ajattelin, että tuleekohan tästä työpäivästä nyt mitään. Otin heti töihin saavuttuani särkylääkkeen, ja tunnin kuluessa se alkoikin vaikuttaa! Lopulta pääkipu katosi kokonaan, ja on myös pysynyt poissa! Hurraa! Loppupäivä sujui muutenkin ihan kohtuullisen hyvin.

Kävin äsken lukemassa erään naisen päiväkirjaa, pitkästä aikaa. Hänelläkin on masennus, ja lisäksi on ollut ihan kaikenlaisia vaikeuksia, mitä vain kuvitella saattaa. Hitsi kun tuli hyvä olo, kun luin, miten hyvää hänelle nykyään kuuluu. Masennus ei sikäli katoa noin vain hokkus pokkus pois, vaikka elämässä alkaisikin mennä hyvin, mutta ihanaa, että hän on ollut nyt onnellinen. Tuli hyvä olo siitä, vaikken häntä siis sikäli yhtään tunnekaan. Upeaa, että noinkin aina välillä käy. Ja niinhän sitä välillä käy. Minullekin on käynyt. Hyvin.

Odotan kovasti lomaa. Suunnittelen sitä, haaveilen siitä.

Pissixet tahtoo bilettää

Heti kärkeen jotakin hyvää: nukenosto-lakkoni on pitänyt! Whjipii! :D No, toisaalta olenkin niin kranttu, että oikeasti houkuttelevia nukkeja ei minulle niin vain löydykään, vaan yleensä niitä pitää alkaa ihan etsimään. Enää vuosiin niihin ei ole voinut törmätä esimerkiksi kauppojen leluosastoilla, onneksi. Tämän hetkiset ns. Play Line-, eli lapsille suunnatut leikki-, Barbiet, ovat mielestäni lähes hirvittäviä kasvoineen, vaatteineen hiuksineen kaikkineen. Toista se oli silloin joskus kymmenisen (?) vuotta sitten, kun upeat ja persoonalliset Fashion Fever- kaunottaret rantautuivat Suomeen. Silloin oli monta hienoa erilaista kasvomuottia, eri kansallisuuksia, oli punapäätä, brunettea, pisamia, erilaisia kampauksia, vaatteet aika rokkaavia yms. Nyt on taas sitten palattu bilettäviin ja shoppaaviin bimboihin. Ihan hyvä, minun rahojeni kannalta!

Olin töissä(kin) aika stressaantunut, eli sikäli onneksi tavallaan energinen. Purin kiihtyneisyyteni työntekoon, ja teinkin töitä vissiin melkein tuplavauhtia tavalliseen nähden. Olin myös tavallista puheliaampi. Ja samalla taustalla sellainen uupunut ja vähän epämukava olo. Onneksi enää muutama päivä ja pääsen lomalle! Me saatiin tänään taas vähän kehuja työstämme, se tuntuu aina hyvältä.

Miesparalla on taas vittumaista töittensä puolesta. :( En voi oikein muutakaan kun yrittää olla tukena mitä tarvitaan, ja yrittää osaltani saada tämän yhteisen arjen mahdollisimman sujuvaksi. Osaankohan oikein...? Usein kun yritän liikaa, alan armottomasti koheltaa. :/

Viikonloppuna katseltiin miehen kanssa tällainen kasari-leffa kuin "Kosto rajan takaa". Mä nauroin itseni ihan tärviöille. Vaikka miksikään komediaksi sitä ei siis tosiaankaan ole tarkoitettu. Ihan päinvastoin. Mutta voi herranjestas ne kasari-vaatteet, hiukset, korut, ja MUSA! Ja oli se juonikin kovin hölmö. Huh huh. Mun mielestä 80-luku oli ihan kaikkinensa aivan karmeaa aikaa, olin jo silloin vahvasti sitä mieltä. Estetiikasta ei tietoakaan, missään. Tossa leffassakin jossain biisissä lauleltiin jotain tämmöistä että "hot love" tms, ja sieluni silmillä näin jo äitini ostaneen minulle sellaisen jonkun pinkin college-paidan, jossa olisi neonvärein ja sellaisella ns. tosi coolilla (sen aikakauden mukaan) fontilla tuo teksti, "hot love", tai mitä vain yhtä idioottimaista. Sillai virtaviivaisesti ja tosi myyvästi. xD Osa meistä kasarivuosina nuoruutensa eläneistä ansaittaisiin varmasti jotakin vertaistukea ja traumaterapiaa. Vittu se oli perseestä. Ne juppi-arvot ja kaikki. Näen nykynuorten meiningissä aika paljon samaa, siis sisällöltään. YÖK! Mikä pahinta, myös jotkut visuaaliset jutut 80-luvulta ovat välillä tehneet uutta tuloaan. Tähän joku ruokottoman ruma sana - ja heippa!

Hoopon hoppu

Onpa ollut puuhakas viikonloppu. Oma tyhmyys on välillä ahdistanut aika rankasti. Mutta ehkä se tästä.

The Soundtrack of Our Lives - Broken Imaginary Time

Ei näin, mutta miten?

(Klo 17:30)  Ei tästä mun päiväkirjasta tällaista pitänyt tulla. Eikä mun elämästänikään. Näin nyt kuitenkin vaan kävi, taas. Tuleepahan realistinen kuva siitä, että vähintäänkin ajoittain olen erittäin väsynyt ja innoton. Yleensä kuitenkin se siitä kohenee, ainakin kevään loputtua.

Tästä päiväkirjasta piti tulla sellainen, että jos ei nyt ihan, niin ainakin melkein joka päivä, kirjoittaisin tänne kaikenlaisia oivalluksia ja sattumuksia, ja paljon monenlaista pohdintaa ja mielen leikkejä. Sellainen, että postaisin tänne kuvia askartelu- ja käsityö-projekteistani, ja nukeistani ottamiani kuvia. Sellaista elämäni toivoisin olevan. Mutta ei se pääsääntöisesti ole mennyt niin. Koskaan. Pääsääntöisesti. Silti en ole esimerkiksi nytkään ollut mitenkään erityisen masentunut. Mitä nyt välillä vähän. On normaalin rajoissa. Minulla. Se on tämä väsymys, ja kevät.

Silti olen ajatellut pitää tämän päiväkirjani hengissä, edes niitä mahdollisia parempia aikoja varten.

En meinannut taaskaan päästä millään sängystä ylös. Aloin lopulta olla niin väsynyt kai jo ravinnon puutteestakin, että nouseminen kävi yhä ylivoimaisemmaksi. Onneksi miesparkani jaksoi yrittää auttaa. Taisi vaan reppana jo itsekin urvahtaa siinä minua virvoitellessa. :D Voi hitsi kun hän on ihana. Ollaan tänään puuhasteltu joitain koti-juttuja, ja käytiin kaupassakin.

Enää ensi viikko töitä, ja sitten on viikko lomaa. Ja ensi viikkokin on vain nelipäiväinen, kun jo perjantaina alkaa loma. Eli lomaa onkin viikko ja yksi päivä. Ihanaa. uskomatonta, että olen ainakin vielä selvinnyt ilman sairauslomaa. Olen ollut aika ylpeä siitä. Enää neljä päivää tsempattavana! Tosin lomani alkaa lyyrisesti suolen tähystyksellä, jes! :D Se on vaan sellainen varmuuden vuoksi tehtävä toimenpide. Mitään vakavaa on tuskin tekeillä. Mutta tutkikoot sitten. Olen suhteellisen hyvin tottunut erilaisiin toimenpiteisiin, joten ei tuokaan minua suuremmin hirvitä.

Mikkohan palaa siis omalta lomaltaan jo tiistaina. Tuossa aikaisemmin taas sekosin päivämäärien suhteen siten, että mielsin Mikon oleman lomalla kaksi viikkoa. Vaan siis yksi viikko ja yksi päivä. Kuten minäkin aika pian. Sekoilen usein kaiken kanssa, mihin liittyy lukuja.

Kuoria

Jotenkinhan tässä on sätkytelty. Eilen oli tosiaan hyvin pitkä ja tapahtumarikas päivä, ja olin kotona vasta joskus klo 20 aikoihin. En ehtinyt kirjoittaa tänne mitään. Olin iloisesti yllättynyt, etten kuitenkaan ollut ihan kuoleman väsynyt, vaan olin ajoittain melko pirteäkin.

Töissä on mennyt ihan menevästi. Pissistä ei nyt onneksi näy viikkoon, kun hän on lomamatkalla. Olen alkanut huomaamaan pissiksessäkin puolensa. Hän oli viimeiset kaksi päivää aika kipeänä, flunssassa, ja ehkä sen takia hän oli aika rauhallinen, ei ollut sellaista showta päällä. Sisimmältään ehkä ihan herttainen tyttö. Epävarmuudestahan sen sellaisen pissis-ulkokuoren kai pitäisikin kertoa.

Nyt en taas jaksa enkä ehdi kirjoittaa enempää, plääh.