Ei näin, mutta miten?

(Klo 17:30)  Ei tästä mun päiväkirjasta tällaista pitänyt tulla. Eikä mun elämästänikään. Näin nyt kuitenkin vaan kävi, taas. Tuleepahan realistinen kuva siitä, että vähintäänkin ajoittain olen erittäin väsynyt ja innoton. Yleensä kuitenkin se siitä kohenee, ainakin kevään loputtua.

Tästä päiväkirjasta piti tulla sellainen, että jos ei nyt ihan, niin ainakin melkein joka päivä, kirjoittaisin tänne kaikenlaisia oivalluksia ja sattumuksia, ja paljon monenlaista pohdintaa ja mielen leikkejä. Sellainen, että postaisin tänne kuvia askartelu- ja käsityö-projekteistani, ja nukeistani ottamiani kuvia. Sellaista elämäni toivoisin olevan. Mutta ei se pääsääntöisesti ole mennyt niin. Koskaan. Pääsääntöisesti. Silti en ole esimerkiksi nytkään ollut mitenkään erityisen masentunut. Mitä nyt välillä vähän. On normaalin rajoissa. Minulla. Se on tämä väsymys, ja kevät.

Silti olen ajatellut pitää tämän päiväkirjani hengissä, edes niitä mahdollisia parempia aikoja varten.

En meinannut taaskaan päästä millään sängystä ylös. Aloin lopulta olla niin väsynyt kai jo ravinnon puutteestakin, että nouseminen kävi yhä ylivoimaisemmaksi. Onneksi miesparkani jaksoi yrittää auttaa. Taisi vaan reppana jo itsekin urvahtaa siinä minua virvoitellessa. :D Voi hitsi kun hän on ihana. Ollaan tänään puuhasteltu joitain koti-juttuja, ja käytiin kaupassakin.

Enää ensi viikko töitä, ja sitten on viikko lomaa. Ja ensi viikkokin on vain nelipäiväinen, kun jo perjantaina alkaa loma. Eli lomaa onkin viikko ja yksi päivä. Ihanaa. uskomatonta, että olen ainakin vielä selvinnyt ilman sairauslomaa. Olen ollut aika ylpeä siitä. Enää neljä päivää tsempattavana! Tosin lomani alkaa lyyrisesti suolen tähystyksellä, jes! :D Se on vaan sellainen varmuuden vuoksi tehtävä toimenpide. Mitään vakavaa on tuskin tekeillä. Mutta tutkikoot sitten. Olen suhteellisen hyvin tottunut erilaisiin toimenpiteisiin, joten ei tuokaan minua suuremmin hirvitä.

Mikkohan palaa siis omalta lomaltaan jo tiistaina. Tuossa aikaisemmin taas sekosin päivämäärien suhteen siten, että mielsin Mikon oleman lomalla kaksi viikkoa. Vaan siis yksi viikko ja yksi päivä. Kuten minäkin aika pian. Sekoilen usein kaiken kanssa, mihin liittyy lukuja.