Heti kärkeen jotakin hyvää: nukenosto-lakkoni on pitänyt! Whjipii! :D No, toisaalta olenkin niin kranttu, että oikeasti houkuttelevia nukkeja ei minulle niin vain löydykään, vaan yleensä niitä pitää alkaa ihan etsimään. Enää vuosiin niihin ei ole voinut törmätä esimerkiksi kauppojen leluosastoilla, onneksi. Tämän hetkiset ns. Play Line-, eli lapsille suunnatut leikki-, Barbiet, ovat mielestäni lähes hirvittäviä kasvoineen, vaatteineen hiuksineen kaikkineen. Toista se oli silloin joskus kymmenisen (?) vuotta sitten, kun upeat ja persoonalliset Fashion Fever- kaunottaret rantautuivat Suomeen. Silloin oli monta hienoa erilaista kasvomuottia, eri kansallisuuksia, oli punapäätä, brunettea, pisamia, erilaisia kampauksia, vaatteet aika rokkaavia yms. Nyt on taas sitten palattu bilettäviin ja shoppaaviin bimboihin. Ihan hyvä, minun rahojeni kannalta!
Olin töissä(kin) aika stressaantunut, eli sikäli onneksi tavallaan energinen. Purin kiihtyneisyyteni työntekoon, ja teinkin töitä vissiin melkein tuplavauhtia tavalliseen nähden. Olin myös tavallista puheliaampi. Ja samalla taustalla sellainen uupunut ja vähän epämukava olo. Onneksi enää muutama päivä ja pääsen lomalle! Me saatiin tänään taas vähän kehuja työstämme, se tuntuu aina hyvältä.
Miesparalla on taas vittumaista töittensä puolesta. :( En voi oikein muutakaan kun yrittää olla tukena mitä tarvitaan, ja yrittää osaltani saada tämän yhteisen arjen mahdollisimman sujuvaksi. Osaankohan oikein...? Usein kun yritän liikaa, alan armottomasti koheltaa. :/
Viikonloppuna katseltiin miehen kanssa tällainen kasari-leffa kuin "Kosto rajan takaa". Mä nauroin itseni ihan tärviöille. Vaikka miksikään komediaksi sitä ei siis tosiaankaan ole tarkoitettu. Ihan päinvastoin. Mutta voi herranjestas ne kasari-vaatteet, hiukset, korut, ja MUSA! Ja oli se juonikin kovin hölmö. Huh huh. Mun mielestä 80-luku oli ihan kaikkinensa aivan karmeaa aikaa, olin jo silloin vahvasti sitä mieltä. Estetiikasta ei tietoakaan, missään. Tossa leffassakin jossain biisissä lauleltiin jotain tämmöistä että "hot love" tms, ja sieluni silmillä näin jo äitini ostaneen minulle sellaisen jonkun pinkin college-paidan, jossa olisi neonvärein ja sellaisella ns. tosi coolilla (sen aikakauden mukaan) fontilla tuo teksti, "hot love", tai mitä vain yhtä idioottimaista. Sillai virtaviivaisesti ja tosi myyvästi. xD Osa meistä kasarivuosina nuoruutensa eläneistä ansaittaisiin varmasti jotakin vertaistukea ja traumaterapiaa. Vittu se oli perseestä. Ne juppi-arvot ja kaikki. Näen nykynuorten meiningissä aika paljon samaa, siis sisällöltään. YÖK! Mikä pahinta, myös jotkut visuaaliset jutut 80-luvulta ovat välillä tehneet uutta tuloaan. Tähän joku ruokottoman ruma sana - ja heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti