Eilen alkoi illan tullen hiipiä ahdistus päähän. Se tuntui taas tosiaan aika lailla kuin krapulalta, mutta niin kuin henkisesti, lähinnä. Samaten sitä voisi verrata nikotiini-övereihin. Myrkyttyneellä tavalla sairas olo, henkisesti ja ruumiillisesti. Joskus siihen liittyy myös enemmän tai vähemmän fyysisiä oireita. Mutta siis enimmäkseen epätoivoa, keskittymishäiriötä, ahdistusta siitä ettei mitään ehdi eikä jaksa. Stressiä, lamaantumista, hermostuneisuutta, uupumista. Enemmän tai vähemmän sellainen tunne, että kohta purskahtaa itkuun, sellaiseen itkuun, jota ei ehkä enää ikinä saa loppumaan, johon kuolee, jolle ei ole selkeää syytä. Kuoleman toiveita. Tänäänkin tuo fiilis on kytenyt pinnan alla häiriten suoriutumista. Nyt taas kun tulin kotiin, on parempi olo. Töissä tuo on yleensä pahempaa. Koska siellä on enemmän ihmisiä, ja pakko yrittää orjallisesti tehdä niitä tiettyjä tehtäviä ja niin edelleen. Aikatauluja, suorittamista. Ei vapautta, ei rauhaa, ei yksinäisyyttä.
Onneksi parin viikon päästä on taas loma! Se siinä vaan jännittää ja kauhistuttaa, että pitää selviytyä lentomatkasta, ja Kanarialle asti. Lentomatkat ovat aina olleet mulle hyvin vaikeita. Joudun juomaan itseni melkein tainnoksiin. En pelkää lento-onnettomuutta, koska ne ovat suhteellisen harvinaisia ja toisekseen se on aika kivuton ja nopea tapa kuolla. Mua ahdistaa ja pelottaa se lentokoneessa olo. Ylhäällä korkeuksissa ns. tyhjän päällä, suljetussa pienessä tilassa ison vieraan ihmislauman keskellä. Pelkään sekoavani ja joutuvani valtavaan paniikkiin. En saa ollenkaan rentouduttua, nukkumisesta ei toivoakaan. Eli juon aina itseni humalaan, aloitan dokaamisen jo ennen koneeseen nousemista. Olen kokeillut myös erilaisia rauhoittavia lääkkeitä, mutta ne eivät auta niin hyvin kuin alkoholi. Lentokoneessa täytän ristikoita, luen lehtiä, kuuntelen musaa yms. Yritän unohtaa olevani lentokoneessa. Mitä pitempi lento sitä hankalampi se mulle on. Oloni helpottuu heti, kun lentokone alkaa laskeutumaan. Muuten ihanaa päästä miehen kanssa matkalle. Sitten on ihanaa kun lentomatka on ohi.
Olen siis ollut eilen ja tänään vähän huolissani psyykkisestä voinnistani. Alkaa muistuttaa viime kevättä, paitsi ei onneksi ainakaan vielä ihan niin kauhea olo. Yritän parhaani mukaan nyt pitää itsestäni huolta, etten romahda. Onneksi se psykoterapiakin sitten taas jatkuu, kunhan terapeutti palaa lomaltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti