(Klo 14:00)  Huh huh. Sama sellainen uupunut ahdistuneisuus jatkuu. Kuin olisin painajaisunessa: en ehdi, jaksa enkä tajua mitään. Unohdan, tajuan väärin, en tajua. Mokaan kaikki mahdolliset asiat. En selviydy, en suoriudu. Tältä siis tuntuu sisältä. Noin päällisin puolin asiat kuitenkin sujuu suunnilleen välttävästi. Huono olo. Myrkyttynyt. Krapulainen. (Ja tippaakaan alkoholiahan ei ole kulunut ainakaan muutamaan kuukauteen, että siitä ei siis ole kyse, vaan psyykkisistä ongelmista "vain".) Näillä lähtökohdilla lomamatka lentokonematkoineen kaikkineen tuntuu kauhistuttavalta.

(Klo 18:50)  Minä haistan ja maistan jo sen metallin. Märän tyynyn pääni alla. Ainoa kiintopisteeni ja mikä on lujaa ja pysyvää - kalterit. Viileys vasten otsaani. Jos voisinkin lyödä pääni rikki kuin linnunmunan, ja kirkuvat linnut pyrähtäisivät tiehensä, liueten harmaisiin pilviin. Kuume laskisi ja hiljaisuus nousisi.