Mua rasittaa ja väsyttää vähän kaikki, eikä oma itteni ihan vähiten. Alkupäivä töissä meni taas ihan hyvin, kun olin lähinnä Mikon kanssa keskenämme. Mutta sitten tuli tekopirteä, typerä ja itsekeskeinen Elle ja muuta porukkaa, kaikkee ylimääräistä härdelliä. Ärsyyntynyt ja väsynyt olo.

(N. 30 min myöhemmin)  Mies tuli kotiin ja juttelin hänen kanssa mm. tästä vähän huonosta voinnistani. Se helpotti kyllä paljon! Olen oppinut ajoissa alkamaan puhua kun henkinen vointini on huonompi, että mieheni tietää missä mennään, ja samalla itsekin laitan sen eri tavalla merkille, kuin jos vaikenen asiasta. En yleensä tahtoisi ajatella koko asiaa saatikka puhua siitä, enkä aikaisemmin ole edes oikein osannut puhua, en ole löytänyt sanoja. Mutta mieheni on tällaista toivonut ja terapeuttinikin kannustanut. Muuten vointini vaan huononee huononemistaan, jos työnnän sen vain taka-alalle enkä puhu siitä. Mieheni ja parisuhteemme kärsii jos en kerro olostani ja samalla käyttäydyn jotenkin erikoisesti, vaikutan väsyneeltä ja toivottomalta ja kaikkea. Mies ei alussa ihan ehkä osannut ja ymmärtänyt kuunnella ja semmoista, mutta vuosien varrella hänestä on tullut ihan huippu. Minäkin osaltani yritän parhaani mukaan kuunnella häntä ja kuulostella aina että mitä kuuluu missä mennään ja semmoista, toivon olevani mahdollisimman hyvä siinä. Vastavuoroisuus on valtavan tärkeä juttu ihmissuhteissa. Mielestäni missään ihmissuhteessa ei ole mitään järkeä, jos ei pyritä sellaiseen tasapuolisuuteen, että toinen ei vain ota ja toinen vaan anna. Vaan annetaan ja saadaan tasa-arvoisesti molemmat osapuolet. Yritetään kehittää itseämme ja hoitaa parisuhdetta tätäkin kautta.

Aika ihana juttu tää päiväkirjakin. Melkein kuin kertoisi luotettavalle ystävälle joka kuuntelee ja ymmärtää. Vaikken aina jaksakaan paljoa kertoa.



(Klo 17:00) Ollaan miehen kanssa nyt aloitettu katsomaan tällaista leffaa kuin Due Date (Laskettu Aika).

Jos haluat ymmärtää työkaverini Herpertin persoonaa, katso tuo leffa. :P Herpertti on se kikkarapää, "Ethan Tremblay". Kuvittele vielä, että henkilöhahmo mylvii kaikki repliikkinsä suu naurussa, ja päästelee aina väliin sellaisia rehvakkaita paskaisia hörönauruja. Kaiken tämän ylle luo säteitään Herpertin kadehdittavan rikkumaton itsetyytyväisyyden ehtymätön supernova.

Herperttikin tykkäisi elokuvasta: "Pahuksen hauska. Miten joku voikin olla niin rasittava idiootti! Ja silti toinen onnistuu jotenkin venyttämään kärsivällisyytensä ja suvaitsevaisuutensa aivan äärimilleen. No, toisaalta ihan olosuhteidenkin pakosta. Laukoen niin osuvia ja mainioita kommentteja joka väliin. Nokkela mies kun on! Ja niin upea permamenttikin! Täytyisköhän munkin...?" (Selitys: Herpetin mielestä leffan idiootti on se fiksu ja hyvä tyyppi, ja se leffan oikeasti fiksumpi tyyppi taas rasittava idiootti, joka ei tajua mistään mitään.)