Taas yksi hektinen päivä töissä. Ihmiset kiihtyvät keväisin kuin kusiaiset, joiden pesän sulettua aurinko alkaa lämmittää sitä. Melskettä ja vilinää. Ja mä leijun omituisessa unessani taju kankaalla.
E.E.E.J.M. = en ehdi enkä jaksa mitään.
Suhteellisen hyvin tässä kuitenkin on mennyt, noin pääsääntöisesti, kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti