Parane pian, Mikko!

Mikko kävi tänään työpaikalla. Varsinaisesti hän kävi tapaamassa pomoaan, mutta istahti hetkeksi juttelemaan myös mun ja Jussin kanssa. Jos ikinä jonkun ihmisen, joka ei ole perheenjäseneni, puolesta rukoilen, niin Mikon puolesta voisin nyt rukoilla (näin agnostikkona kuitenkin). Vähän järkytyin Mikon tapaamisesta, ja niin taisi pikkasen Jussikin. Mikko oli väsynyt ja poissaoleva, huomasi että muistin kanssa ongelmia, mikä kävi keskusteluissakin ilmi, ja oli siis muutenkin voimaton ja vaikutti siltä että huimasi. Lääkitys kuulemma aiheuttaa tätä kaikkea, ja tietty se sairauskin osaltaan. Näillä näkymin Mikko palaa töihin ens Heinäkuun alkupuolella, jos kaikki alkaa sujua paremmin. Toivon sitä kovasti, Mikko on sellainen ihminen jota elämä on koetellut aivan kohtuuttomasti. Läpeensä hyvä, rehti ja nöyrä ihminen, voisi sanoa että ihan parhaimmasta päästä. Ja tämmöistäkin nyt sitten vielä, kaiken muun lisäksi.