Ton kaupungin huminan alta kuului rastaan laulua. Just oikeella hetkellä. Olin juuri masentuneena miettimässä, miten huomenna pitää palata töihin, ja miten mä todennäköisesti olisin jo eläkkeellä mielenterveys-ongelmieni takia, jos olisin päättänyt aikanaan jatkaa prosessia siihen suntaan. Se oli varsin lähellä. Mutta koin ympäristöstäni painetta kyetä palaamaan työelämään, ja niin mä sitten palasin, vaikka ottikin koville. Nykyään yhteiskunnan meininki on niin armotonta, että olen päättänyt sinnitellä työelämässä, maksoi melkein mitä vaan. Ja kyllähän se välillä maksaakin, elämän laadussa. Oli aurinkoinen päivä. Samalla kevään tulo ahdisti ja masensi. Mutta se rastaan laulu, ja kuulas keväinen iltataivas.
Pohdintani turhamaisuuden suhteen auttoi mua saamaan aikaiseksi värjätä hiukseni, ja tilata Ellokselta ihanat farkut. Värjäsin taas hiukseni oikein kahdella eri värillä, ja vieläpä peräkkäisinä päivinä. Yleensä kun värjäyskertojen välillä kuluu viikkoja, kuukausia. Henna on edelleen se toinen väri, ja suurin suosikkini.
Aika laiska päivä, olen lojunut melkein enimmäkseen. Toivottavasti töihin paluu sujuu. Eipähän kuitenkaan oo viikosta jäljellä kuin kaksi päivää, ja sitten tuleekin jo viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti