Kuuntelen tässä just vanhaa Kate Bushia, ja välillä tanssahtelen nautinnosta. Auringon valoa tulvii asuntoon. Tulin just suihkusta, ja laitoin halpaa mutta herkullisen tuoksuista parfymia. Mulla on yllä violetti hame ja petrolinsininen paita. Alan ehkä päästä voitolle tämän päiväisestä lamaannuttavasta rimakauhusta. Rimakauhusta selviytyä tästä arvokkaasta vapaapäivästä kunnialla. Niin että voisin hyvillä mielin mennä illalla nukkumaan. Olen viikonloppuna kirjoitellut listoille tehtäviä, joita olisi mukavaa tehdä, ja tehtäviä, joita olisi syytä tehdä.
Luojan kiitos en ole törmännyt täällä kulmilla, kulkureittieni varrella, mihinkään kirpputoriin - vielä. Aika pian muuttomme jälkeen katsastin toki netistä lähistön kirppari-tarjonnan, mutta onneksi en ole vielä selvittänyt edes kulkuyhteyksiä niihin. Ja osoitteitahan minä en muista, ennen kuin sinnikkään harjoittelun jälkeen. Rakastan liikaa kirppareita. Mukaan tarttuu kaikkea tarpeetonta mutta viehättävää. Vaatehankinnat eivät olisi pahitteeksi, mutta onneksi ei ole nyt varsinaista hätääkään vaatteiden suhteen.
En ole juuri koskaan nauttinut vaatteiden ostamisesta. Minulla on ainakin naiseksi melko vähän vaatteita, etenkin kenkiä. Toisinaan tulee vähän ostohimoa, jos näen mielestäni hienoja vaatteita, yleensä ne ovat sellaisia hipahtavia tai muuten eksoottisia, värikkäitä ja kuviollisia, mutta usein se hinta nousee muuriksi. En ole valmis maksamaan vaatteista kovin paljoa.
Leikkasin ennen suihkussa käyntiä myös otsatukkani, koska se alkoi jo roikkua häiritsevästi silmillä. En ole käynyt kampaajalla suunnilleen viiteentoista vuoteen, en nyt muista tarkemmin (tuotakaan). Aikanaan minulla oli muutama puolituttu kampaaja, ja silloin kampaajalla käynti oli ihan jees. Kampaajalla käymisessä minua häiritsee se, miten ponnekkaasti he tuovat esiin omia näkemyksiään minulle sopivista hiusleikkauksista ja väreistä, ja usein loppupeleissä sitten kuitenkin tekevät niin kuin he halusivat, en niin kuin minä halusin. Kampaajat ovat usein tehneet hiuksistani paljon pliisummat kuin itse olisin tahtonut. En ole ainoa nainen, jota tällainen harmittaa. Etenkin meiltä pitkähiuksisilta naisilta halutaan aina viedä tukka pois. Edes sen viisi senttiä jos on pyydetty tasoittamaan niitä latvoja vain sen yhden sentin verran. Enkä nyt ole kuitenkaan millään ristiretkellä pitkien hiusten puolesta, olen itsekin välillä halunnut itselleni lyhyen tukan. Kahdesti se on tapahtunut niin sanotusti itsetuhoisista syistä, pari muuta kertaa ovat sitten olleet puhtaasti mielihalun takia. Minulla on siis ollut toisinaan siili, jonkin aikaa irokeesikin. Irokeesi on mielestäni äärettömän kaunis tukka, piti sitä miltei miten tahansa ja missä värissä vaan. Sekä miehellä että naisella kaunis ja voimallinen tyyli. Miesten hiustyyleissä toinen suosikkini on pitkät hiukset, yksinkertaisesti. Mutta ei tuo hiusasia niin tärkeä ole. Pääasia että hiukset ovat puhtaat ja tuoksuvat hyvälle. Kaljut miehet ja naiset eivät ole mielestäni yhtään rumia hekään. Kalju on itsellään ihan kiehtova ja tyylikäs. Julistetaanpa siis hiusrauha! Jos se edellyttää sitä, että ihmiset leikkaavat ja värjäävät hiuksensa ihan itse, kuten minä teen, niin olkoon sitten niin. :D Kehuja lähinnä olen aina saanut, joka puolelta. Ja itsekin nähnyt upeasti itse-värjättyjä ja leikattuja hiuksia.
(Klo 18:20) Pää kipee ja hiukan oksettaa. Eilenkin oli pää kipeä jonkin aikaa. Toivottavasti särkylääke vie tän pois. Huomenna pitää lähteä liikkeelle. Pitää käydä apteekissa ja yrittää hoitaa yks juttu, joka stressaa taas.
Ajauduin katselemaan muutaman video-login ja pari sivua nettipäiväkirjaa eräältä nuorelta naiselta. Aloin ahdistua. Alussa olin ihan kiinnostunut ja ymmällänikin. Varsin kaunis ihminen, mutta osoittautui sisäisyydeltään jotenkin ihan pelottavan tyhjäksi ja rikkinäiseksi. Aika suosittuja näyttäisivät hänen videonsa ja päiväkirjansa olevan. Valtavasti nuoren naisen itsestään ottamia kuvia, ehkä sen takia suosittuja? Melkoisen kaunis ja erikoinen. Mutta se sisältö. Mikä kylmä luotaantyöntävä autius. Hyrrr. Mietin, että minkälaiset ihmiset sellaista tykkää seurata? Ovatko ihmiset näin turtuneita kaikkeen? Luulisi, että jotkut muutkin reagoivat samaan tapaan kuin minäkin. Ei välttämättä, tietenkään. Ei siinä mitään, että sellaisia ihmisiä on, mutta että heitä halutaan katsella ja kuunnella... En voi tajuta. Tuli aika paha olo. Olen yliherkkä. Varmasti tulee mieleen myös että kateellinen. En osaa olla, hänelle. Välillä tunnen sääliä. Enimmäkseen syvää vierastamista. Epäihminen, tyhjä kuori, elävä kuollut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti