Jukra miten IHANAA olla taas kotona! :) Tää on upea tunne, aina välillä kun koen tämän. Täällä on niin kodikasta, meidän näköistä. Tämä on meidän kotipesä. Olen ehdottomasti koti-ihminen. En vapaaehtoisesti poistu täältä oikeastaan minnekään.
En ole juurikaan innostunut sisustamisesta. Jos saisin ihan yksin päättää sisustamisesta, kotini tulvisi värejä. :D Ja kaikkea pikkukrääsää. Tulvii kyllä krääsää jo vähän nytkin. On hyvä juttu että miehelläni on käytännöllisempiä näkemyksiä kodinkin sisustamisen suhteen. Onhan se toisaalta rauhoittavaa, että huonekalut on siistejä ja värit vähän neutraalimpia ja vaaleampia. Mutta jos päästäisin itseni kokonaan irti, tämä muistuttaisi jotakin itämaisen basaarin, hippiluolan ja lastenhuoneen väliltä. :D
Olen vuosia haaveillut nukketalosta, jonka sitten sisustaisin täysin oman makuni mukaan. Tilanpuute ja sellainen tietty minulle ominainen perfektionismi yhdistettynä aloitekyvyn ja päätöksen teon kyvyn puuttumiseen torppaavat sen hankkeen. Ainakin toistaiseksi. Mutta se jo yksistään on ihanaa vähän haaveilla että mitä kaikkea sinne nukketaloonsa laittaisi. Mulla on jo erilaisia huonekaluja ja muuta Barbieilleni, ja vähän myös isommille ja pienemmille nukeilleni. Niistä saa mainiota kuvausrekvisiittaa nukkekuviin. Pitäisi vain kuvata paljon enemmän, kun kerta sellaisesta puuhasta kuitenkin tykkään. Koskaan ei vaan ehdi eikä jaksa, muka.
Duunipäivä meni ihan mukavasti, Jussin kanssa töitä tehdessä, tsoukkaillessa ja niitä näitä pulistessa. Mutta sitten tuli se yksi mölyapina sinne. :( Kutsutaan mölyapinaa vaikka nimellä Herpertti. Pissiskin, Elle, saapui toki paikalle, mutta Elle on suorastaan hyvää seuraa verrattuna Herperttiin. Herpertti ei ole tietoisen paha tai hankala ihminen, hän on vain aivan täydellinen idiootti, eikä osaa olla hetkeäkään hiljaa. Hyvin omahyväinen, tietämätön, ymmärtämätön, itsepäinen juntti. Yrittää olla hauska, mutta koskaan hän ei ole kertonut mitään oikeasti hauskaa (ainakaan minun mielestäni), vaikka itse nauraakin omille jutuilleen ihan hervottomasti. Mahdollisten keskustelukumppaneiden ja muiden läsnäolevien kommentit Herpertti sivuuttaa, puhuu päälle tai huutaa päälle. Ja paskaset hörönaurut aina lopuksi. Tsiis. meidän työpisteen työtehtävätkin hän tekee ihan miten sattuu, eikä ota mitään neuvoja vastaan, koska hän tietää valmiiksi jo kaikesta kaiken. Sissos. Lähdin töistä vähän tavallista aikaisemmin, en vaan jaksanut enää. On vaarana, että Herpertti tulee meille jatkossakin auttamaan, olosuhteiden pakosta. Onneksi ainakin entinen pomomme huomasi lopulta, miten tökeröä jälkeä Herpertti meillä tekee, ja tajusi pitää Herpertin meidän tehtävistä loitolla. Saas nähdä, onko nykyinen pomomme kovin tietoinen niistä seikoista. Saattaa ollakin. Tai ainakin tulee olemaan, luultavasti, lopulta. Kymppimme onneksi tajuaa jotakin. Herpertti on kyllä täydellinen esimerkki hyväntuulisesta mutta erittäin rasittavasta idiootista. En ole ainoa joka näin ajattelee. Jotkut onnistuvat ottamaan Herpertin kadehdittavan rennosti, huumorilla. Ihan muutaman kerran vuosien varrella olen kokenut saavani Herperttiin jonkinlaisen yhteydenkin. Usein se on ollut sellainen tilanne, kun Herpertillä ei ole mennyt kovin hyvin, ja hän on pikkaisen avautunut siitä. Ollaan voitu vähän keskustellakin, oikeasti. Normaalisti Herpertillä on vaan se rooli päällä, koko aika, sellainen retee, nauraa höröttelevä joka paikan päälle päsmäri. Ilman mitään rahkeita sellaiseen. *puistatus* Ainoo hyvä puoli Herpertin läsnäolossa on se, että Ellekin inhoo sitä! Njähää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti