Helsingin Sanomat 23.9.2013 15:14 

Viivi Virtanen

"Lelutohtori: Kyllä aikuisetkin leikkivät

Kati Heljakka on yksi harvoista aikuisten lelukulttuurin tutkijoista maailmassa

 

Oli kylmä tuuli. Kati Heljakka asetteli nukkea ja nallea rinnakkain New Yorkin Brooklyn Bridgellä ja kaivoi kameraa esiin. Ohi kulkenut nainen kysyi, onko lelupari menossa naimisiin. Heljakka hymyili mutta hämmentyi. Hänen kuvaleikkiään häirittiin.
"Leikki on minulle intiimi, intuitiivinen tapahtuma. En helposti lähde mukaan sosiaaliseen leikkiin", Heljakka sanoo.
Leikki on hänen työnsä.
Heljakka väitteli kesällä tohtoriksi aikuisten lelukulttuurista. Hän ei ole törmännyt muihin aikuisten leluleikin tutkijoihin, vaikka on mukana muun muassa kansainvälisessä lelututkijoiden järjestössä ITRA:ssa. Mutta eiväthän aikuiset leiki? Heljakka tunnistaa ennakkoluulon.
"Aikuisten leikistä ei käytetä sanaa leikki. Aikuistenhan täytyisi käyttää aikansa tehokkaammin. Suomi ei myöskään ole kuin Japani, jossa lelun kanssa kulkeva aikuinen on arkipäivää."
Tutkimuksessaan Heljakka löysi neljä aikuisleikkijää: lelujen keräilijän, leluleikkivän taiteilijan, leikkivän suunnittelijan ja arjen leluleikkijän.
Leikkivistä taiteilijoista hän nostaa esiin Mari Kasurisen, joka muokkaa My Little Ponyja muun muassa pophahmoiksi. Arjen leluleikkijä on tavallinen ihminen, joka kutoo lelulleen villapaidan tai esittelee blogissaan Blythe-nukelle ompelemiaan mekkoja.
"Sosiaalinen media ja sinne ladatut kuvat todistavat, että aikuisten leluleikkiä on olemassa."
Kati Heljakka kasvoi lelumaailmassa. Hänen isoisänsä oli Tactic-lautapelejä, muun muassa Kimbleä valmistavan yrityksen perustaja. Tyttö oli 6-vuotias, kun sai sieltä ensimmäisen viiden markan palkkasekkinsä. Heljakka työskenteli perheyrityksessä lomansa ja kiersi kansainvälisiä lelumessuja jo 1990-luvulla. Aikuisena hän on työskennellyt pelisuunnittelijana.
"Minut on ajettu lelumaailmaan jo pienenä. Se on vaikuttanut eniten innostukseeni."
Väitöstutkimus vakuutti Heljakan siitä, että aikuisten ja lasten leikin väliset rajat ovat hälvenemässä. Lelumaailmassa on jo kaikenikäisille suunnattuja designleluja, kuten pelkotiloja vastaan taisteleva Hammer-nukke ja vaaleanpunainen, pelottava Gloomy-karhu, joka syö ihmisiä.
"Laajentamalla leikkijöiden ikää leluteollisuus voisi tehdä paljon enemmän."
Heljakka toivookin voivansa toimia linkkinä leluteollisuuden ja -tutkimuksen välissä.
Matkalaukullinen leluja Heljakalla on haastattelussakin mukana. Niistä kaikilla on tarina, niitä kaikkia Heljakka hypistelee ja ne kaikki ovat sinisiä, kuten Heljakkakin – päästä varpaisiin. Sinisävyisen mekon kruunaa sininen legoista tehty koru.
"Sininen on minulle tärkeä väri. Väri voi olla myös lelujen keräämisen peruste."
Heljakalle leikki on ennen muuta lelujen valokuvaamista. Hän myös pukee nukkeja samanlaisiin asuihin kuin hänellä itsellään on. Lelut ovat hänelle peilejä itseen, alter egoja.
"Blythe-nukke edustaa ideaaliminää, viattomuutta, sitä, ettei pidä itsestään meteliä. Stitch taas anarkiaa. Hyppäsin juuri laskuvarjohypyn."
Blythe on Japanista hankittu nukke, tutkijan suosikki. Stitch taas on raisu hahmo Disneyn Lilo ja Stitch -animaatiosta.
Tarinoiden jälkeen ei ihmetytä, miksi Heljakalla oli joskus haave tulla kuvatuksi Liisa Ihmemaan Liisana. Aavikolla. Silloin hän lähti kuvaseikkailulle ympäri Kaliforniaa, Arizonaa ja Nevadaa mukanaan tuttava, joka oli pukeutunut Star Warsin Stormtrooperiksi. Se on jo toinen tarina, mutta siitä lähti innostus lelujen valokuvaamiseen.
"Kuvaleikissä tulen kertoneeksi asioita itsestäni, tavastani hahmottaa maailmaa. Se on terapeuttista. Toivon, että leikin ilo välittyy myös muille."

Kati Heljakka

 Syntyi 29. 3. 1975 Porissa.
 Taiteen tohtori, väitös aikuisten lelukulttuurista Aalto yliopistossa 2013. Suorittanut maisterin tutkinnon kauppatieteistä, visuaalisesta kulttuurista ja taidehistoriasta.
 Työskennellyt lautapelejä valmistavassa perheyrityksessä pelisuunnittelijana ja luovana johtajana.
 Leluaiheisista taidevalokuvista ja kollaaseista näyttelyitä pääkaupunkiseudulla, Porissa ja Tampereella sekä New Yorkissa. "

***********************************************************************************

Aivan ihana juttu! :)

 

Pyörii sittenkin...

HYVÄ että tuli käytyä pienellä pyörälenkillä, vaikka kumpaakaan meistä ei olis ensin niin kauheasti innostanut. Mutta oli ihan kaunista tuolla puistoissa, vaikka syksyn väriloisto ei olekaan kuin vasta ihan alkutekijöissään. Viileä ilmavirta kävi vähän flunssan runtelemaan kurkkuun, vaikka olikin huivi kaulassa. No, iso kupillinen teetä kotiin päästyä toi helpotuksen. Vaikka, heh...

Terrible Things Onision Has Done Prelude? Something like that.

Iisiä livingiä vaan

Laiskaa lauantaita. Eilinen töihin paluu sairausloman jälkeen sujui ihan hyvin. Vaikka sai taas kyllä motivoida itseään palaamaan töihin. :P Oltiin Jussin kanssa kaksistaan - Jussiksikohan mä olen häntä täällä kutsunut? Täytyypä tarkistaa jossakin välissä. Pissis eli Elle tuli sitten iltapäivällä auttelemaan. Aaargh, mä en vaan jaksa sitä. :( Ja sen pissiskaverit siihen päälle sitten. Kun ne saapuu siihen lespaamaan vaatteista yms. Koskakohan mun toleranssi oikein kasvaa noihin? Liikaa traumaattisia muistoja? Tänään on siis ollut varsin passiivinen päivä. Vähän olen kirjoitellut, suoltanut tekstiä, katsotaan saanko sitä(kään) koskaan varsinaisesti valmiiksi. Paljon suunnitelmia, vähän toteutusta. Seim ould seim ould.

Ihan hyvästi

Olen voinut pääsääntöisesti hyvin viime kuukaudet. Kesä meni ihan hyvin. Olen edelleen varovasti pienentänyt mielialalääkitysteni annosta. Nukkejen ostolakko on pitänyt. Ja painokin on yhä hiukan laskenut. Ei hullumpaa siis.

Siis ihan uskomatonta, joku on antanut mun eiliselle päiväkirjamerkilleni jonkun tommosen plussan! Joku jossain todellakin välillä noteeraa, että jotakin tänne kirjoitan?? Ooohooo. Mahtava juttu, tuntuu kivalta! Kiitos, sinä tuntematon! :) Tai ettei vaan ois kuitenkin joku botti vaan? :S Enpä ole kauheasti tätä blogiani missään mainostellut, ja ollut sellainen tunne, ettei tätä juurikaan kukaan lue. Mutta ei se oikeastaan haitannut, vaikka hienoahan se on, jos joku jaksaa joskus vilkaista. Muutenhan kirjoittaisin ihan omaa, salaista, päiväkirjaa, jos lukijat eivät olisi tervetulleita. :)

Luin äsken läpi tuon taukoa edeltäneen kirjoitukseni keväältä. Tuntemukset siltä päivältä miltei heräsivät henkiin uudelleen. Huomaa, että olen kirjoittanut sen tunnekuohuissa. Käyn seuraavaksi vähän korjaamassa kirjoitusvirheitä. Tuntuu hienolta, että pitkään aikaan ei ole ollut tuollaisia tuntemuksia, jes! Vähän vaan alakuloa välillä.

Paluu

Ajattelimpa ihan muina naisina viimeinkin palata blogini sivuille. On ollut mielessä lukuisia kertoja. Mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Nii-in tyypillistä minua. Olen ollut nyt sairiksella, suunnilleen viikon, kävin välissä kokeilemassa töissäoloa yhden päivän ajan. Olen tainnut saada kaksi flunssaa peräkkäin. Vointi vaihtelee. Nyt vointi on ihan ookoo. Huomenna on tarkoitus palata töihin.

Olen tässä leikellyt kiiltokuvia irti arkeistaan. Ihana fiilis ja tuoksukin niissä, vaikken nyt niiden tuoksua juurikaan haista. Tarkoituksena siis käyttää niitä lopulta kaikenlaiseen askarteluun. Ja jotenkin niiden käsittelystä tulee vaan kiva fiilis. Sekin on niin uskomattoman hienoa, että killtokuvat eivät ole pääpiirteissään muuttuneet piiruakaan sitten minun lapsuuteni. Muistaakseni olen lörpötellyt kiiltokuvista täällä joskus aiemminkin. No, ei se mitään. Olen samalla seurannut, paikoin lähinnä kuunnellut, someguy827:n You Tube-videoita. Aivan mainio tyyppi! :D

On ollut aivan ihanaa saada olla kotona. vaikka samalla on taas huono omatunto siitä, että olen sairiksella. Onneksi tämän vuoden puolella ei ole vielä ollut näitä sairiksia kauheasti. Mutta aina mulla on pelko perseessä siitä, että alkaako näitä kohta olla taas liikaa. :( Toki vointi on ollut paikoin niin huono, että ei tämä lomailulta ole tuntunut. Olen myös pelaillut Tiny Townia Aapelissa. Kivaa ajanvietettä. Lääkäri kuuli keuhkoissani jotakin "natinaa", ja siksi otatutti röngten-kuvat ja verikokeet. Onneksi niissä oli sitten kaikki kunnossa kuitenkin, eikä muutenkaan syytä ottaa antibioottia.