Tämä vuosi on ollut tähän astisen elämäni paras. Henkinen kantokykyni on kasvanut hurjasti, mistä olen syvästi kiitollinen. Toki jonkun muun mittapuulla tämä vuoteni olisi kenties voinut olla aika hankala, eli ei ole ollut ruusuilla tanssimista tämäkään.
Viime aikoina on taas häirinnyt unta odotellessa ahdistus ja masennus. Se kaikki alkaa, kun unta odotellessa mieleeni on juolahtanut jokin ihan harmiton, tai suorastaan positiivinen, muistikuva jostakin menneisyydestäni, ajalta ennen psykoterapian alkua. Päiväsaikaan onnistun hätistelemään kaikki menneisyyteen viittaavat muistot päästäni, väsyneenä hiljaisuudessa maatessani olen puolustautumiskyvytön. Onneksi alitajuntani antoi lopulta tuohonkin ongelmaan toimivan oloisen lääkkeen: "Minä ansaitsen olla onnellinen".
Muuta kuluneesta vuodesta: petyin pomooni aika syvästi, useaan otteeseen. Väsyneisyys on yhä kuvassa mukana, vaikka välillä on ollut helpompia jaksoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti