Eilispäivä se vaan jatkui just ihkuna ihan loppuunsa saakka! <3 Äiti yritti soittaa mulle kun meillä oli vieraita. Olin tarkoituksella laittanut puhelimeni äänettömälle vierailun ajaksi, joten huomasin puhelun vasta vierailun jälkeen. Jonkin aikaa kerättyäni voimia päätin lähettää äidille tekstarin, huomioiden, että on riski, että äiti taas soittaa mulle sitten tekstarin saatuaan. Pahoittelin tekstarissa, etten ollut vastannut siihenkään äidin soittoyritykseen. Kerroin että meillä oli vieraita, joten puhelin oli äänettömällä. Ja että viimisen viikon ajan töissä on ollut uuvuttaa, koska työntekijöitä on yhä liian vähän työmäärään nähden, ja nyt sitten on vielä opastettavakin siinä mukana joka päivä koko työpäivän ajan. Eikä loppua näy, koska tulevat kaksi viikkoa olen tämän opastettavan kanssa kahdestaan, eli töitä on entistäkin enemmän. Ja että puhelua ja vierailua edeltävän päivän olimme mieheni kanssa hikihatussa siivonneet ja järjestelleet kämppää. Ja että meillä oli viisi aikuista ja neljä villiä muksua, kämppä on nyt pommin jäljiltä ja väsyttää, pitäisi ehtiä edes vähän siivota ja järjestellä ja kuitenkin ehtiä ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä ennen kuutta töihin menoa varten. Kysyin että sopisiko siis, jos soittaisin hänelle seuraavana päivänä. Ei, ei se sopinut, puhelimeni soi melkein heti. Niin siinä melkein aina käy, vaikka mikä olisi. Ja kännissähän se sitten taas oli. Sen puhelun jälkeen yritti veljeni soittaa, ja laittoi sitten tekstarin perään. Kutsu tämän vuotiseen tähän minulle ah-niin-rakkaaseen tapahtumaan: äitienpäiväkonserttiin! :) Ja vastaus mieluiten ihan saman illan aikana, että saadaan kaikille varattua liput. Ihanaa! Tiesin vastaukseni siltä seisomalta, vaikka samalla toki tiedostin, että tuo tiedustelu tuli nyt ihan huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Päässäni alkoi melkein välittömästi soimaan tuo ihania fiiliksiä nostattava "Tiritiriteijaa, tiritiriteijaa!", ja se soi yhä, olen saanut sitä vain joksikin ajoiksi hätisteltyä päästäni. Vastasin että valitettavasti emme pääse tulemaan sinne. Ja sain jo esimakua kaikesta siitä syyllisyydestä, mitä veljeni ja äitini minulle tulevat vaivihkaa tuottamaan, kun enhän minä itse nyt ymmärrä ihan omaehtoisesti mitään syyllisyyttä tuostakaan asiasta tuntemaan. Ihanaa ihanaa kun minulla on näin ymmärtäväinen, läsnä oleva ja kannustava perhe! Aina tulee niin paljon ehdotonta hyväksyntää ja rakkautta sieltä, ja minun asioistani, persoonastani ja elämästäni ollaan aina niin vilpittömästi kiinnostuneita, ja saan tuntea olevani olemassa ja hyväksytty ihan juuri sellaisena kuin olen! Kiitos, elämä, kiitos!
Se hyvä puoli siinä on, kun pelkää pahinta tulevan päivän suhteen, että aika usein yllätyn iloisesti. Tämä päivä meni siis ihan okei, siihen nähden, miten hirveältä tuntui ajatella sitä eilen, ja miltä tuntui aamulla. Eli tämäkin päivä saa minulta pisteitä ruhtinaalliset 3 =Kuolisin mieluummin kuin eläisin, mutta maltan vielä odottaa vuoroani, koska kuolema tulee kuitenkin lopulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti