Alkaa taas jo vituttaa tämä jatkuva väsyneisyys. Nukuin tänään pommiin, mutta onneksi myöhästyin töistä sentään vain 45 minuuttia. Töissä taas ihmiset hehkuttavat tätä vuodenaikaa ja aurinkoisia päiviä. Minähän en voi siihen yhtyä, mutta en viitsi kauheasti muristakaan aiheesta. Toisinaan vaan totean, että monilla on kaamosmasennus, minulla kevätmasennus. Onneksi tätä ei voi ainakaan vielä masennukseksi sanoa, väsyneisyyttä vain. Jumppakin on jäänyt väliin kahdelta viime päivältä, kun miehen kanssa kumpikin ollaan oltu liian väsyneitä, tai miehellä lähinnä on riittänyt noita noita tehtäviä kotona, etenkin työasioita.
Psykoterapeutin kanssa keskusteltiin siitä, että sen sijaan, että ärsyynnyn ja lamaannun siitä, miten nopeasti aika kuluu kotona ollessa, voisin olla vaan kiinnittämättä siihen huomiota, ja keskittyä tekemään sellaisia kivoja asioita, jotka ilahduttavat ja virkistävät. Yritetään. Olisi kiva jos onnistuisi.
Eräs voimauttava biisi: The Who: Baba O'Riley
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti