Huomenna on aika palata töihin. Kyllähän se on vähän kauhistuttanut taas. Hyvästi hiljaisuus, yksinäisyys, hyvästi oma aika, oma tahti. Välillä on vähän ahdistanutkin, mutta samalla muistutan itseäni siitä, miten ahdistavaa on olla sairiksellakin. Se huono oma tunto, koko aika. Stressi siitä, että sairauslomapäiviä kertyy niin paljon, että pomo ottaa asian puheeksi... :s Phuh huh. Onneksi nykyisessä duunissani on niin paljon hyviä puolia, että niiden avulla jaksan.
Tänään kävin hammiksessa, ja se käynti meni ihan hyvin. Saattaa olla, että tämä uusi paikka pysyy hampaassani ihan hyvin. Ihanaa kun ei tarvinnut tästä käynnistä mitään maksaakaan, kun meni takuuhuoltona. Joskus vuosia sitten vielä paniikkioireet häiritsivät hammaslääkärin tuolissa oloa, nykyään eivät onneksi. Hammaslääkärillä on merkittävä osuus siinä. Tämä hammaslääkäri on huomaavainen, ystävällinen ja taitava. Toimenpiteet ei satu juuri yhtään, ei edes puudutuspiikit. Jos jollakulla on vaikka hammaslääkäri-pelko, minulle voi laittaa vaikka yksityisviestiä (kai tällä saitilla sellainenkin toiminto on?), niin voin suositella tätä Helsingin keskustan tuntumassa toimivaa yksityistä, naispuolista, hammaslääkäriä. Ensi viikolla pitää vielä käydä paikkauttamassa yksi pieni reikä hampaassani.
Hampaani ovat ylipäänsä melko huonossa jamassa, todennäköisesti eniten männävuosien bulimia-kohtausteni takia. Eli oksentelu on syövyttänyt hampaistani kiilteen aika huolella pois. Yöks. Surullista mutta totta. Aina hammaslääkärit ekana mainitsevat tuon että hampaani ovat kovin kuluneet, esim. etuhampaat suorastaan ohuet. Sairastamani syömishäiriö oli sellainen sekamuotoinen, bulireksia. Eli olin anorektikon tapaan toisinaan kokonaan syömättä, ja sitten siihen väliin tuli päivä tai pari, jolloin mässäilin, mutta oksensin kaiken syömäni heti pois. Silloisella asuinpaikkakunnallani ei oltu kiinnostuneita hoitamaan syömishäiriötäni, eikä juurikaan mielenterveysongelmianikaan, siis ainakaan tarpeeksi tehokkaasti. Vaikka kerran syömättömyyden takia pyörryin julkisella paikalla, ja minut vietiin ambulanssilla tarkkailuun. Ei sen kummempaa hoitoon ohjausta saatikka lääkärikäyntiä syömishäiriön tiimoilta, vaikka kaiken siinä avoimesti kerroinkin. Kun oli pikkasen pelottava tapahtuma se pyörtyminen kuitenkin. Tekisi aina mieli lähettää hammaslääkärilaskuni sinne entiseen hoitopaikkaani, kun kerta antoivat syömishäiriön jatkua, ja siten edesauttoivat purukalustoni rapistumista. Yksityistä hammaslääkäriä käytän sen takia, kun julkiselle puolelle saa huonosti aikoja, eikä siellä kokemukseni mukaan tehdä töitä kunnolla ja loppuun asti, vaan väliaikaisilla viritelmillä mennään.
Tänään on ollut muutenkin melko puuhakas päivä, ja vielä pitäisi muutama asia jaksaa, vaikka kuinka väsyttää. Olin ajatellut, että tänään kirjoittelisin vähän enemmän noista eilen laatimistani listoista, mutta en ehdikään tänään. Katsotaan sitten tulevaisuudessa. Huominen hirvittää, mutta tiedän selviäväni siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti