(Klo 12) Väsyttää ja vasen polvi on vähän kipeä. Mietin juuri sitä, kun mielestäni minulla ei ole ikinä ollut tylsää. Rakastan joutenoloa ja tapahtumaköyhyyttä. Olisiko kuitenkin mahdollista, että minulla on aina joskus tylsää, mutta en vain tunnista sitä tunnetta, vaan luulen sitä joksikin muuksi? Mene ja tiedä. Kuitenkin pidän ns. tylsistä tehtävistä, monotonisista ja hitaasti etenevistä. Ne ovat rauhoittavia, ja samalla voin vaipua omiin ajatusmaailmoihini. En kaipaa haasteita ja vaihtelevuutta, minulta on aina puuttunut kunnianhimo. Eniten elämässäni kammoan kiihtyneitä, sekavia ja ahdistuneita tilojani, siksi ns. tylsyys merkitsee sitä, että on rauha maassa ja saa levättyä. Mutta mene ja tiedä, jospa minäkin vaikka edes harvakseltaan olenkin joskus ollut tylsistynyt, mutta en ole vain vielä tunnistanut sitä tunnetta, vaan tulkinnut sen joksikin muuksi. Näitä miettiessä... Otetaanpa rauhallisesti. ;)
(Klo 17:05) Polvikipu häippäsi kun lopulta otin Arcoxia-kipulääkkeen. En usko, että mm. nämä polvi-raporttini montaakaan potentiaalista lukijaa juuri kiinnostaisivat, mutta merkkaan näin näitä tapahtumia itse ylös, hoidon helpottamiseksi, siis koska muistini on erittäin huono.
Loputa virkistyttyäni olen saanut aikaiseksi kotitöitä, ja aloin virkata Barbielle hattua. :P Puolipylväiden harjoittelussa lienee vielä tekemistä. Yhden rivin jouduin purkamaan, saas nähdä pitääkö taas palata taaksepäin.
On tullut vielä mieleen tuosta tylsistymättömyydestäni, että se on aina ollut suunnilleen ainoa asia, josta itsessäni pidän, että minulla on melko rikas mielikuvitus ja nautinnollinen ns. sisäinen maailmani, jossa viihdyn pitkiä aikoja, tilaisuuksien tullen. Näin on ollut siis aina.
Kun aloitin psykoterapiani, n. kahdeksan vuotta sitten, kerroin jo alkuvaiheessa terapeutilleni, etten tunne itseäni juuri ollenkaan. Olin sentään sen ehtinyt tajuta siihen mennessä. Se onkin yksi tämän päiväkirjani tarkoitus, että oppisin tuntemaan itseäni lisää, tutustuisin itseeni. Psykoterapiasta on ollut aivan korvaamaton apu tässäkin prosessissa.
Seuraavana ohjelmistossa ainakin jumppa ja keittiön hellan ja pöydän pyyhkiminen. Plus pyykkien nouto kuivaushuoneesta.
Heippa siihen asti!
(Klo 20:30) Olen ihan tyytyväinen tähän päivään. Sain touhuttua ihan hyödyllisiä juttuja, ja lisäksi vähän kivojakin. Oli ihanaa olla pari tuntia yksin kotona, kun miehellä oli menoja. Tänään mielessäni on kummitellut eilen tänne tilittämäni raskas elämänvaiheeni. Olen miettinyt, että jos se ei lähipäivinä ala hellittää, sensuroin tekstiäni. En ole ollenkaan sujut tapahtumien kanssa. Kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen. Pesin ja pyyhin kotona pienoisella vimmalla, se tuntui terapeuttiselta. Pyyhkiä liat pois. Kumpa sen voisi tehdä menneisyytensäkin suhteen. Oli häveliäs olo, ja kaikenlaista muutakin. Lopulta totesin, että kaikki sekin on osa minun tarinaani, halusin tai en, ja suoristin ryhtini ja keskityin mukaviin asioihin. Yritän toimia niin jatkossakin. Nyt on kiire jo iltapuuhiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti