Iisi sunnuntai

Tältäkin päivältä tulee aika tylsät merkinnät. Olisi minulla jonkin verran kirjoitettavaakin, mutta taaskaan ei ihan aika ja inspis riitä. Toisaalta olen siis kiitollinenkin, että tänäänkin olin taas varsin rauhallisella moodilla. Vähän pelkään aina niitä kiihtyneitä, sekavia olotiloja, mitä joskus voi iskeä päälle, etenkin keväisin. Heräsin tänään sentään kellon soittoon, ja nousin heti ylös. Ei ollut kauheasti touhuttavaa kotona, tai siis mitään erityisen kiireellistä ainakaan, joten paljolti laiskotellessa kului. Ihanaa. Vasen polvi on rusahdellut melko paljon, mutta kumpikaan polvi ei ole kipuillut - hurraa! Tossa aikasemmin mua taas suorastaan suututti, kun tajusin miten paljon kello on. Aika kuluu i-han liian nopeasti, kun ei ole töissä. Kirottua.