Tänään on polvi kipeytynyt niin, että se alkaa jo vaikuttaa mielialaani. Särky alkoi lievänä myöhään eilisiltana. Masentavaa. En pystynyt jumppaamaankaan muuta kuin kädet, istualtaan. Nyt en millään tahtoisi jäädä sairauslomalla, kun vasta hiljattain olin, ja pitkän aikaa. Napsin särkylääkkeitä, köpöttelen kävelykepin avulla, ja huilaan aina kun voin. Muuten menee ihan okei, ainakin vielä.
Viime psykoterapiakäynnillä keskusteltiin mm. siitä, miten olen aina kokenut olevani kovin erilainen kuin muut, ja miten minusta on tullut joissain asioissa suorastaan erikoisuuden tavoittelija. :D Vaikka onhan minua syrjitty ja kiusattu myös, että ihan pelkkää hauskanpitoa tämä ns. erilaisena eläminen ei ole ollut. Olen myös lapsesta asti kokenut ajoittain aika absoluuttista yksinäisyyden tunnetta, vaikka erakko olenkin. Sellaista, että kukaan ei ymmärrä minua, eikä minulla ole mitään yhteistä kenenkään kanssa. Tämä puoli on usein hävettänyt minua. Se kuulostaa niin selkeästi teini-angstaamiselta. xD Mutta onhan se aika olennainen osa minua. Monissa asioissa olenkin lapsenomainen. Mielestäni olen myös melko erilainen, siitä en pääse yli enkä ympäri. Osa johtuu persoonastani, osa kokemuksistani elämäni varrella, ja millaiseksi kokemukseni ovat minut muovanneet. Tämä ei ole kovin mieluisa keskustelun aihe minulle, tavallaan. Mutta itsepähän sen siellä terapiassa otin esille (taas?). Irtoaahan siitä huumoriakin, ettei sen puoleen. Viime vuosina olen kohdannut useita ihmisiä, joitten kanssa koen pikkasen hengenheimolaisuutta, ja se on ihana tunne se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti