Tänään meillä taas siivottiin ja järjesteltiin, koska tänäänkin meille tuli vieras. Tänään kävi mieheni vanha ystävä, kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä Juhana. Juhana on mainio tyyppi, voisi sanoa että maailman mukavin mies, ja siksikin hänestä tulee mieleen minun veljeni. Oli mukavaa kolmistaan. Katseltiin myös digikuvia kaikkien reissuilta ja männäkesältä. Kännäsin ihan sikana, suunnilleen kaksi annosta alkoholia tuli ryypättyä! :o Tällaista se nykyään on. Joitain vuosia sitten meille vielä maistui ihan eri tavalla. Hyvä ettei enää. Se pahentaa masennusta ja ahdistusta, eikä ole tietty muutenkaan hyväksi. Juhana on niin kiva ihminen, että tuntuu melkein minunkin ystävältäni. "Kiva" ja "mukava" ovat tietty aika lattean kuuloisia sanoja, eivätkä ehkä ihan tee oikeutta Juhanalle, joka on kuitenkin sellainen syvällinen ja avarakatseinen ihminen myös, ei sillä tavalla pinnallisesti vain "kiva" ihminen. Sain yhdessä välissä, ennen Juhanan saapumista tietty, tehtyä sentään pikaisesti jalkajumpan ja poljettua kuntopyörääkin.
Katsottiin hiljattain loppuun miehen kanssa tällainen dokumentti-elokuva: "Grizzly Man", eli "Karhumies". Se kertoi yhdysvaltalaisesta Timothy Treadwellista, varsin omaperäisestä karhujen ystävästä ja itseoppineesta dokumentaristista, jonka intohimo karhujen seurassa elämiseen koitui lopulta myös hänen kuolemakseen. Varsin kiehtova elokuva ja herätti myös surumielisyyttä ja hämmästystä. Henkilö ja tarina ovat kiehtoneet minua viime päivinä sen verran, että etsin myös netistä lisää tietoa hänen elämästään. Surullinen tarina, vaikka on selvää, että hän oli hyvin onnellinen viettäessään aikaa karhujen seurassa. Kuitenkaan hän ei mm. minun mielestäni oppinut ymmärtämään karhuja eläiminä, kun hän suhtautui niihin enimmäkseen hellyttävinä teddy-nalleina ja viisaina henkiolentoina tms. Traagista. Mutta hän oli onnellinen uskonsa kanssa...
Pitää alkaa suuntautua nukkumaan. Juhanan vierailu venähti melko pitkäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti