Tämä on järjetöntä, että kun nyt on jo kolmatta päivää varsin hyvä olo henkisesti, niin on alkanut ihan pelottaa, epäilyttää ja huolestuttaa tämä kaikki. Olen kuin autossa joka kiihdyttää, enkä löydä jarrupoljinta, vaikka muuten nautinkin vauhdista... Minullahan ei ole todettu mitään kaksisuuntaista mielialahäiriötä, vaan kyse lienee paremminkin siitä, etten ole vieläkään oikein tottunut siihen, että mieliala on hyvä, ja mulle tulee sitten siitä epämukava ja epätodellinenkin olo. Toisinaan suorastaan kiihtynyt ja hermostunut. Hirmu mielelläni nyt kuitenkin ylläpitäisin tätä parempaa mielialaa, ja yrittäisin nauttia tästä parhaani mukaan. Luojan kiitos on toi psykoterapia. Se on pelastanut henkeni monta kertaa... Yritän nyt pitää itseni mahdollisimman rauhallisena ja rentona, ja tarkkailla itseäni että missä mennään.
Tuo Hyalgan taitaa olla taikalääke polvikipuihin. Saattaa olla, että voin huomenna jättää kävelykepin kotiin.
Ideoita on tulvinut päähäni eilisillasta lähtien. Useimmat liittyvät tavalla tai toisella kirjoittamiseen. En ole ehtinyt kirjoittaa kaikkea edes ylös. Kaikki se tavallaan haastaa minut, asettaa haasteita kirjoittaa ne ylös, ja todella tehdä niistä jotakin valmista. Siinä on jotakin hirvittävää samalla, tekee mieli perääntyä, vetäytyä hiljaisuuteen.
Se tässä kaikessa on aina niin pelottavaa, että jos tai kun putoan, putoan korkealta, ja sitä enemmän se sattuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti